Super laatuaikaa – Isän ja pojan yhteinen fanitus

Miehinen mieli vaatii miehiset äänet. Sitä tarjoaa varsin mukavalla tavalla esimerkiksi hävittäjän suihkumoottori jälkipoltto päällä ja ihan vierestä katsottuna.

Hmm, aletaanpas fanittaa.

Jotakuinkin näin se kävi, kun pikkunaskalina olin isäni kanssa seuraamassa Tikkakosken kentällä Drakenien ja MIG-21:n ohilentoa joskus 70-luvulla. Muistan vieläkin sen tunteen jossain vatsanpohjalla, kun pelotti ja itketti ja nauratti samalla hetkellä sen valtavan jylinän keskellä.

Teiniaika ja sen jälkeinen meno kohdisti kiinnostukset muihin aiheisiin mutta opiskeluaikana olin 90-luvun taitteessa duunissa Lontoossa ja eksyin puolivahingossa Biggin Hilliin ilmailunäytökseen.
RAF Biggin Hill näytteli keskeistä roolia toisessa maailmansodassa Tommyjen ja Fritzien välisessä ilmataisteluissa ja kun lentonäytöksen aiheena oli Battle of Britain memorial flight, niin sehän vei mennessään vaikka tuolloin upeimmista äänistä vastasikin Rolls-Royce Merlinien V12 -versiot Lancasterin siivillä, eikä modernit jälkipolttimet.

Ja taas vierähti vuosia kunnes eksyin poikani ja hyvä ystäväni kanssa jälleen 2000-luvun puolella Biggin Hilliin uudestaan. Siitä alkoikin sitten yhteinen, joka vuotinen isä-poika-hyvät-kamut-ja-afterburner reissaaminen Englannissa järjestettäviin ilmailunäytöksiin.

Biggin Hillin lisäksi ollaan bongattu Farnborough ja nyt jo monena vuotena peräkkäin maailman suurin military ilmailushow, RIAT eli Royal Internation Airtattoo, joka järjestetään RAF Fairford -tukikohdassa Lontoosta länteen.
Aiheeseen liittyviä museoita ollaan visiteerattu ympäri maailmaa, joista ehdottomasti San Diegon USS Midway ja Nykin USS Intrepid lentotukialus museoiden lisäksi mielenkiintoisimpia oli jokunen vuosi sitten Barbadoksen Concorde-museo (viimeinen lentänyt BA:n Concorde) ja jouluna Hot Chi Minin (Saigon) Vietnamin sotaa käsittelevä War Remnants Museum.

Muutama vuosi sitten oli mehukas tilanne jenkeissä, kun oltiin poitsun kanssa Kalifornian turneella ja pitihän sitä käydä Top Gunistakin tuttu Miramar pongaamassa. Hieman heikon bongausannin jälkeen oltiin jo kentän viereisellä highwaylla matkalla kohti San Diegoa, kun bongattiin kaksi V-22 Ospreytä laskeutumassa. Eikun jarrut pohjaan ja liikennesääntöjä rankasti rikkoen auto tien laitaan ja kamera laulamaan. Kerrassaan merkillinen masiina, jollaisen kyydissä päästiin käymään myöhemmin RIATin static displayssa.

RIATin liput on taas tällekin kesälle varattu jo hyvissä ajoin talvella. Tänä vuonna onkin spesiaalia nähtävää, koska ensiesittäytymisen euroopan ilmailunäytöksissä tekee Suomenkin Ilmavoimien hankintakandidaattina oleva jenkkien F-35.
Mukana flying displayssa on tänä vuonna itse asiassa kaikki Ilmavoimien next gen. hävittäjäkandidaatit, joten filmiä palaa:
Eurofighter Typhoon
– F-35 Lightning
Saab Gripen E
– Rafale

Ja kun reissun kruunaa vielä hyvien, asiaan vihkiytyneiden kamujen kanssa päivä Lontoossa RAF Museumissa niin siitä se kesäloma sitten lähteekin vauhdikkaasti liikkeelle.

Hyvin on nuoreen mieheenkin ilmailukärpänen puraissut kun muutaman Portugalissa vietetyn ilmailuleirin ja lukuisten lento- ja simulaattorituntien jälkeen alkoi keväällä lentolupakirjan suoritus ja kesän jälkeen olisikin sitten tiedossa jo ekat solo lennot ultralla Vesivehmaan kentällä. Vähän faijaa jänskättää mutta upea on harrastus jota mieluusti tukee. Jospa joskus pääsisin kyytiinkin, kun on sitten oikein hovilentäjä taloudessa.
Captain Miska, prepare the plane, I’ll go to Kuopio for a lunch and then business meeting in Oulu.

Tässä pari fiilistelypätkää Eurofighterin ja Rafalen esittämänä: