HULLUUTTA! – Ostan pienen maatilan

Ollakseen kohtuullisen urbaani ihminen, jota työ ja sen oheen siunaantuneet harrasteet lennättää ihan kiitettävästi pitkin maita ja mantuja, täytyy olla vähintäänkin mielenvikainen, jos laittaa vapaaehtoisesti noilla sanoilla alkaneen ilmoituksen Hämeen Sanomiin keväällä 2016.
En mä kai ihan järjissäni ole koskaan ollut mutta tunnustan: Itse rustasin ilmoituksen ja sinä samaisena lehden ilmestymispäivänä minusta tuli toisen näyttövierailun jälkeen Janakkalalaisen kartanon (yleensä tuon kokoisia sanotaan pieniksi pientiloiksi) omistaja. Oikein siis kartanon herra, tosin peltoa ei ole, lehmiä ei ole ja muutenkin maatilan hajuja generoi lähinnä vaan ryytimaahan heitetty kanankakka. Mutta kuitenkin sen verran tiluksia, että saa isommankin henkilöauton kääntymään omalla maalla, ajamatta yhtä kulmaa naapurin puolelle. Siinä sitä on missä patsastella pitkin ja poikin.

No mistä moinen mielenhäiriö, että kaiken kukkuraksi vielä on polte multapaakkuja potkimaan? Se on kuulkaa haaveen, todella pitkäaikaisen haaveen toteuttamista se. Yli 30 vuotta on poltellut takaraivossa kaupunkilaispojalla oma pikku maatila ja hiiren harmaa Massikka siinä pihalla.
Noh, Massikka on vielä ostolistalla mutta sinne sekin ilmestyy vaikkei sellaiselle mitään käyttö olekaan, mutta kun on haaveena.
Ja jos mitä stressin lievitys hömpötyksiä työpsykologit ja muut huru-ukot ehdottaakin niin voinpa kertoa, että tällainen oma pikku puuhamaa duunin ja kalenterirallin vastapainoksi on ihan sitä parasta stressin lievitystä.

Mä olen iän kaiken alkanut voida aina pahoin, kun aikuiset ihmiset alkaa puhua mitä tekevät sitten, kun pääsee eläkkeelle.
Se on kulkaa sellainen juttu että suurimmilla suunnitelmilla varustetut, aktiivielämänsä ajan kituuttavat, kaikesta kieltäytyvät ja eläkepäiviä odottava ovat penaalissa sillä siunaamalla, kun eläkeikä alkaa. Nähty on ja useamman kerran.
Siinä sitä on sitten nautintoa leskellä yksin toteuttaa tekemättä jääneitä haaveita. Hirtehistä kyllä, mutta väitätkö ettet ole itse kuullut juurikin samanlaisia juttuja?

Mikään kirkonkirja tai ohjesääntö ei selitä miksei haaveita voisi toteuttaa silloin, kun niistä ehtii vielä nauttia ja heti kun niitä pystyy toteuttaa. Miksi kaikki kivat haaveet kuuluisi vasta eläkepäiviin ja aktiivi-ikäisenä toteutetaan vain se helkkarin omakotitalohaave ja etelän matka. Ei minkään takia, ei sitten minkään.
Jos haluat matkailuauton niin marssi heti kauppaan äläkä lykkää, jos haluat maailmanympärimatkalle niin mene äläkä vetkuttele. Tai jos haluat maatilan niin hommaa sellainen. Kainuusta niitä saa ilmaiseksi, kun vaan otat riesat harteillesi 😉

Heitänkin ilmaan haasteen, että jokainen teistä alkaisi toteuttaa niitä haaveita nyt eikä sadan vuoden päästä. Siitä hyötyy niin oma elämä, stressivapaampi työyhteisö kuin verottajakin pienen mutta niin tekaistun varansiirtoveron muodossa.