Osingot on ökyilyä – ja katin kontit

Kevät koittaa ja osinkohanat aukeaa yritysten tilinpäätösten valmistuttua ja yhtiökokouksien kokoonnuttua. Jeah!

Kaikissa yhtiöissä ei makseta osinkoa vaikka tulos olisi hyväkin. Joissain taas maksetaan vaikka tulos on turskalla tai YT:t juuri taputeltu. Moni näkee osinkohait ökyinä, jotka ”saavat” ilmaista rahaa osinkojen muodossa ja vieläpä keskiverto tuloveroa halvemmalla. Siis ILMAISTA RAHAA!. Ja katin kontit, se mitään ilmaista rahaa ole, eikä ainakaan tuosta vaan tupsahtavaa.

Pakko nyt hieman kerrata periaatteita ettei enempää ala sapettaa.

Ajatellaan asiaan niin, että ostat elokuvalipun ensi viikon perjantain näytökseen. Oletettavasti oletat pääseväsi sillä leffaan, eikö niin? Saat sijoituksellesi vastinetta ja ainoa riski on että tulet kipeäksi ja joudut diilaamaan lipun kamulle tai mikä pahinta, leffa voi olla paska, tai siis huono ja koet maksaneesi ylihintaa. Leffalipun pre- ja postvaluaatio eivät siis kohtaa.

Entä jos et pääsekään leffaan koska leffateatteri on mennyt kanttuvei? Ei hätää, valitat kuluttaja-asiamiehelle ja sieltähän se uusi lippu saadaan mouruttua tai ainakin rahat takaisin kuluttajan suojaan vedoten.

Vaan entäpä jos olet jeesannut kaverin tai sukulaisen firmaa, antamalla sinne hieman hynäskää ja saat osakkeita vastineeksi. Hyvä näin ja eikun serkkupojan putiikin kasvua odottamaan.
Vaan entäpä, jos puoti ei lähdekään lentoon ja konkka kolkuttaa ovea. Ei ole kuluttaja-asiamiestä kelle valittaa, ei edes paperista osakekirjaa jää muistoksi mutta rahat menee ja itku tulee. Serkulle en perkele ainakaan enää puhu mitään. Ikinä!
Ei olekaan sijoittajan sijoitus saleetissa vaan tehtiinkin riskisijoitus, jossa riski realisoitui.

Päästään siis yritystoiminnan perusteisiin.
Yritys tarvitsee rahaa käynnistääkseen yritystoimintaa tai laajentaessaan liiketoimintaa. Harvalla on tuohta taskuissa koko tarpeeseen, joten ulkoa pitää hakea. Perinteinen omakotitalon kiinnitys lainanvakuudeksi ei enää ole aina edes mahdollista saatikkaa riittää. Tarvitaan siis sijoittajia, jotka antavat vakuudetta, osakkeita tai joskus jopa pelkkää hyvää uskoa vasten rahaa yrittäjän alulle.

Ne joka keväiset osingot, joista marraskuun äyritilastojen valmistuttua moni voi pahoin ja kateus korventaa mieltä, on kulkaas velan maksua. Juu-u, ei ole mitään taivaasta tulevaa mannaa vaan sitä rahaa, jolla sijoittaja saa sijoitustaan takaisin. Jos saa, kaikki ei saa. Ja joku helkkarin harva sitten onnistuu jopa saamaan vuosien kuluessa hieman enemmän kuin oli aikanaan perintörahojaan pajaan sijoittanut. Se on sitä voittoa, josta sitten maksellaan veroa hymyssä suin ja tuetaan monikulttuurista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Voidaan oikeastaan yhtään kärjistämättä sanoa, että yritystoimintaa ei olisi, jos ei olisi osinkoja. Olisi vaan pääomasijoittamista eli riskisijoittajia jotka ei osingoista piittaa ja silloin olisi faktisesti aika monta isä-poika-hiace -firmaa vähemmän. Ne kun ei varsinaisesti ole kiinnostavia pääomasijoittajille heikohkon liiketoiminnan skaalautumisen ja alhaisen kasvupotentiaalinsa takia, globaalin aspektin puutteesta puhumattakaan.

Mutta hei, osinkoja tai ei. Yrittäminen on kivaa, have a try!