Some ja muuttunut yksityisyys

Muutama kuukausi Facessa ja jokunen viikko Instassa on muuttanut mun ajatukset henkilökohtaisesta sosiaalisesta mediasta ihan täysin. Siis ihan täysin.

Olin vuosikausia täysin vastaan ajatusta, että viettäisin aikaani someilemassa vaikken edes tiennyt mitä se tarkoitti. Nyt, liekkö alkuhuumaa vai pysyväisluonteisempaa, olen opetellut somen tavoille oikein urakalla.
On mielenkiintoista tarkkailla miten eri tavalla ihmiset someilee, eikä tietty kaikki someile lainkaan, mikä on more than fine.

Sosiaalinenmedia – jakamismedia – tykkäämismedia – seuraamismedia – näkymätön someilija

Jännää kuinka joku tuntuu tavattaessa tietävän about kaiken tekemisistäni mutten ole koskaan nähnyt mitään kommenttia, postausta tai edes diggausta. Joku on hyvin aktiivinen diggailemaan. Joku osallistuu keskusteluun. Joku postailee jopa omia jorinoitaan. Ja joku tekee tätä kaikkea. Joku taas ränttää omat postauksensa joka tuuttiin, muttei seuraa muita lainkaan. Kaikki yhtä oikeita tapoja.


Mielenkiintoista pohtia aikaa ennen somea. Jos palaa toviksi aikaan vaikkapa yli kymmenen vuotta sitten, niin monen muun asian ohessa myös käsitys yksityisyydesta on muuttunut vallan toisenlaiseksi.

Mitä tiesit työkavereittesi saatikka esimiehesi tai duunikavereiden elämästä 90-luvulla? Oliko hajuakaan mikä lemmikki pomolla on, minkälaista murkinaa duunikaverisi diggailee tehdä tai onko naapurilla mökillä joku salainen harrastus?

Ei niin kauaa sitten oli enemmän kuin normaalia, että ihmisillä oli erikseen työ ja vapaa-aika eikä niistä pahemmin puhuttu ristiin ellei oltu oikein hyviä kamuja. Työ- ja vapaa-aika -minä oli luontevasti kaksi eri asiaa, joita harva halusi sekoittaa.

Nyt on toisin. Ihan toisin.

Kaverit on tietty iän kaiken puhuneet tekemisistään toisilleen mutta erityisen mielenkiintoista on nähdä miten työyhteisöjen vapaa-ajan ja työn väliset rajat tulee yhä häilyvämmäksi.
Meilläkin firman Whatsapp-ryhmä alkaa perjantai-iltaa kohden aktivoitua kuka milläkin viikonloppuun liittyvällä kevennyksellä. Aika nastaa.

On se some vaan ihmeellinen…