Sain kutsun mennä alustamaan Tekniikan akateemisten (TEK) kiertueelle innovaatiotoiminnasta. Kuulijoina salillinen dippainssejä ja muita akateemisia, sekä kolmen pääpuolueen kansanedustajaehdokas panelisteina.
Pääsin stagelle LUT:n professori Tuomo Uotilan asiapitoisen alustuksen jälkeen. Hieman jännitti ottaa asiaan oman näköiseni ja umpi-ei-akateeminen näkökulma.
Strategiani oli tuoda aiheeseen maanläheinen ja käytännön haasteita sekä mahdollisuuksia peilaava alustus.
Tavoittelin jään särkemistä oheisella Iltalehden takavuosien kuvalla. Kuulin salista yhden hymähdyksen, muutoin oli kovin totista. Uskon myös kutsun esittäneiden tahojen pohtineen siinä vaiheessa kuumeisesti, kuinka saisi sähköt poikki ja nakattua kouhon kadulle 🙂
Mutta en aikonut polkea innovaatiotoimintaa suonsilmään. Tämän kuvan pointti oli herättää kuulija hetkeksi miettimään sitä, onko innovaatiopolitiikka, innovaatiostrategia ja muut innovaatio-jotain -jutut lopulta vain sanahelinää ja jargonia, joka ei aukea normikansalaiselle.
Väitän että on pelkkää sanahelinää ja siinä se ongelma piileekin. Sikäli kun tulevat eduskuntavaalit edustaa jollain tasolla kansan syvien rivien näkemyksiä, ei ole yhden tekevää kuinka valittavat kansanedustajat ymmärtävät innovaatiotoiminnan tukemisen tärkeyden. Uskoa tulevaan loi se, että ehdokkaat Milla, Ville ja Marttikin olivat kokolailla hyvin kartalla aiheesta.
Innovaatiotoiminnan tukeminen mielletään kuitenkin kovin usein vain rahoituksen järjestämiseksi, mikä ei totisesti ole tae onneen.
Keskeinen teema presessäni olikin pohtia kuinka jokaisessa yrityksessä olisi asioiden parantamiseen ja jatkuvaan kehittämiseen rohkaiseva ilmapiiri.
Annoin esimerkiksi ajatuksen, oikeammin kauhukuvan siitä miltä maailma näyttäisi, jos Piilaaksossa olisi ollut vain yksi pääomasijoittaja. Siis yksi ainoa taho, joka kaikella vallallaan olisi nuijinut go tai no-go -päätökset tuhansien ja tuhansien pienten ja isojen innovaatioiden tulevaisuudesta. Jos päätös oli no-go, olisi homma sitten ollut siinä. Ei toista ovea, johon idean kaupallistamiseen tai innovaation jalostamiseen resursseja hakeva taho voisi kolkuttaa.
Onneksi näin ei ole, nimittäin siinä tapauksessa saattaisi kännyköissä olla vielä näppäimistöt ja autoissa oikeat avaimet, GT-karttakin paperia ja ellei peräti koko verkkokin olisi vain kalaverkko.
Karmean tilanteesta tekee se, että juurikin sellainen yhden pääomasijoittajan go tai no-go -malli on lähes jokaisessa suomalaisessa firmassa.
On vain se yksi pomo, jolle idean voi esittää ja vaihtoehtoja ei ole, jos pomo omaan näköalattomuuteensa tai budjetin niukkuuteen vedotan jättää idean niin sanotusti pöydälle. Lopullisesti.
Kysymys kuuluikin, notta mistä se tekemisen meininki löydetään. Sellainen meininki, jossa jokaisessa firmassa olisi ideointiin ja asioiden kehittämiseen aidosti rohkaiseva ilmapiiri. Sellainen meininkin, jossa ideaa ei ensimmäisenä ammuta alas ja kehoiteta rivintyöläistä pitäytymään annetuissa tehtävissä ja jättämään vapaampi pohdiskelu läänintaiteilijoille ja muille apurahamaakareille. Ja vaikka idea ei kerralla lentäisi niin olisi nippu muita ovia, joihin sitä voisi kolkutella hissipuheen lausunnan toivossa.
Heitin pari itselleni huippu-inspiroivaa esimerkkiä maailmalta. Amazon ja Virgin.
Mieti jos sunkin firman pomo sanoisi kuten Amazonin Jeff Bezos! Jos se sanoisi, että yrityksenne on disruptio alusta, joka on avoin kaikille uusille innovaatioille ja voi lähteä mukaan mihin tahansa businekseen – Amazon is a disruption platform. We can go to any business.
Lopultakin innovaatiotoiminnassa on aina kyse itse idean/keksinnön lisäksi kyvystä nähdä merta edemmäs, rahoituksesta ja resursseista mutta ennen kaikkea uskosta ja rohkeudesta viedä oma juttu maaliin. Siihen kun vielä laitetaan kaupallisuuden polku niin ollaan ison äärellä.
Luomisen kiihkossa kehitin jopa screenillä näkyvän elämää suuremman lausahduksen.
Alustus päättyi noin 20 minuuttia alkamisen jälkeen ja näkemykseni mukaan kaikki oli edelleen hereillä tai ainakin heräsi sopivasti taputuksiin 🙂
P.S Rosa 17v kiteytti loistavasti keksinnön ja innovaation ero, kun kävimme edeltävänä iltana aiheesta debattia. Se menee näin:
No ajattele vaikka Pelle Peloton ja Ankkalinna. Pelle tekee
pajassaan keksinnön. Se on keksintö, ei innovaatio. Mut sitten, kun se Pellen keksintö tulee koko Ankkalinnan käyttöön, siitä tulee innovaatio.