Kulmahuoneen yksinäinen tirehtööri

Hyvä johtaja kysyy aktiivisesti tiimin vointia, kuulumisia ja kantaa huolta jengin jaksamisesta. Siinä sivussa selitellään tekemisiä hallitukselle tai konsernin suuntaan ja saadaan uusia tulikomentoja ja rohkaisua pistää keskellä mahdotontakin vaan lisää pökköä pesään. 

Saattaapa firman tulevaisuus, rahojen riittäminen, saatavien kotiutus, sopimusten kimuranttius ja ehkäpä pieninä hetkinä myös oma riittämättömyyden tunne ja pelko henkilökohtaisesta tulevaisuudestakin kalvaa yön tunteina mieltä. 

Mutta ei voi näyttää, kun ei ole tapana tirehtöörien jaksamisesta valittaa.

Joukkoja kun johdetaan edestä ja omaa heikkoutta ei saa näyttää, jotta tiimin usko ja moraali ei rapaudu.
Noh, toki paljon tottakin mutta hivenen tätä aihetta voisi vielä pureskella.

Kyllä ei ole suomalaiseen kansanperinteeseen kovin tiukasti juurtunut meininki, jossa työntekijät kyselisi kuinka tirehtööri itse jaksaa. Ei kysytä, kun ei ole tapana kysellä. 

Johtajat ei ole ihmisiä siinä missä työntekijät. Nostavat vaan kovia liksoja ja mutustelevat kosteita lounaita. Väitänpä, että moni hairahtuu jopa ajattelemaan että dirikalla ei ole lainaa, puoliso on aina hyvässä työssä vailla lomautuksen tai työttömyyden riskiä, lapset ei koskaan sairastele ja saavat vain parhaita arvosanoja, omat vanhemmat ovat luonnollisesti terästä vailla vanhuuden riesoja ja tarvetta kantaa huolta ja rahaa tilillä niin, että ei vaan voi olla kertakaikkiaan mitään omia murheita. 

Kunhan vaan syöltää uusia power pointteja ja latelevat ohjeita ja kiristävät tavoitteita työntekijän kustannuksella.

Kyllä näinä aikoina kannattaisi alkaa vointia kysellä ihan jokaisen ja jokaiselta. On meinaan keskimäärin ihan samat murheet kaikilla kulmahuoneesta tehdassaliin.

Siinä missä haastan jokaisen uhraamaan minuuttin oman esimiehen ja firman toimarin jaksamiselle, mä haluaisin haastaa kaikki toimarit ja dirikat olemaan itsekin pykälän pari avoimempia. Ei ripaus inhimillisyyttä ja omista fiiliksistä kertomista vähintäänkin omassa johtoryhmässä voi kenekään johtajuutta huonontaa ja arvostusta vähentää. Jos niin käy niin syy lienee jossain ihan muussa, kuin oman pandoran lippaan avaamisessa.

Kun vähän päästelet fiiliksiäsi jossain luontevassa foorumissa ulos niin jaksat taas paremmin. Kokeile!

En lainkaan väheksy sitä miten valtavasti huolta ja murhetta nämä lomautusaaltojen ajat kullekin työntekijälle aiheuttaa mutta siinä missä toimarin ja yrittäjä-toimarin on niin ikää murehdittava henkilökohtaisia murheita, on harteilla kaikki firman murheet. Näinä aikoina tuo sana kaikki, on ehkä kirjoitettava muodossa KAIKKI.

Toimarina sä lopulta vastaat ihan kaikesta. Yrittäjä-toimarina sä lopulta vastaat kaikesta omalla lompakollasi. Kaikki voi mennä, ihan kaikki.

Tuhannesti tsemppiä jokaiselle päättäjälle. Olipa seuraava päätös sitten YT-rundi, lisärahoitus, lappu luukulle tai mitä ikinä, niin sä sen lopulta joudut päättämään ja päätöksen takana seisomaan.  VOIMIA SIIHEN, SÄ KLAARAAT KYLLÄ!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *