Luhtiaitta on sellainen aitta, jonka yläkertaan kapuaminen ei onnistu tuhdissa hutjakassa ja aina iskee päänsä yläkerran kuistin partuun vaikka olisin menninkäisen pituinen. Päätimme rakentaa sellaisen.

Tammenmäki-projektin alusta lähtien on kytenyt ajatus pihapiiriin soveltuvasta aitasta, joka palvelee lisämajoitustilana mutta mahdollisesti myös oleskelutilana.

Perinteiset aitat tarjoavat lähinnä majoituskapasiteettia mutta ei oikein luontevasti mitään muuta.

Niinpä useamman vuoden etsiskelimme sopivan kokoisia kaksi kerroksisia aittoja, luhtiaittoja, joka olisi mahdollista siirtää Tammenmäkeen. Mutta parin vuoden Tori.fi -ilmoittelun ja muutaman potentiaalisen kohteen hylkäämisen jälkeen tultiin siihen toteamukseen, että isännät eivät aittojaan myy ja jos myyvät, on hinta täysin posketon tai soveltuvuus lähinnä polttopuuksi.

Hieman alkuperäisestä tavoitteesta poiketen suuntasimme katseet uustuotannon suuntaan. Olikin yllättävää miten vähän vaihtoehtoja hirsifirmojen katalogeissa oli luhtiaitoiksi. Sitkeän etsimisen jälkeen löysimme kuitenkin ihan melkein omilta nurkilta Hattulasta hirsifirman, Hattulan Hirsi Oy (hattulanhirsi.fi), jonka taannoin tekemää luhtiaittaa pääsimme tsekkaamaan paikan päälle. Se oli juuri mitä haimme, joten eikun hintaneuvotteluihin ja nimet paperiin.

Kun on ikänsä väsäillyt kaikkea enemmän tai vähemmän hetken mielijohteesta, tilasin paikallisen kaivurifirman tasaamaan rinteestä aitan paikan ja marssin ostamaan betonilaattoja nurkkien alle ja eikun hirsiä odottamaan. Mikä voisi mennä pieleen?

No ensinnäkin se, että soitto rakennustarkastajalle paljasti, että vajaat 50m2 pytinki vaatii rakennusluvan ja vastaavan mestarin. Omat DIY-nikkarin ja ikänsä näppistä hakanneen digimaakarin meriitit eivät kuulemma ihan riitä pätevöittämiseen.

Kun löysin mestarin ja teimme katselmoinnin pihalaattaperustuksien sijoituspaikoista, tulikin sitten lunta tupaan jo kolalla. Tuli pitkä litania asioista, joita perustussuunnitelmassani, jota tarkalleen ottaen ei ollut edes olemassa, ei täyttänyt lain ja asetusten kirjainta. Mikään visiossani ei ollut toteuttamiskelpoinen AS IS, kuten juristit sanovat.

Kröhm! Siis pitääkö mun tilata kaivuri uudestaan, tehdä salaojitus, hommata täryytin, tehdä valumuotit, tilata betoni-auto, valaa antura, muurata harkkoperustus, tehdä asemapiirros, tilata mursketta ja salaojasoraa ja sitten anturan täyttö. Mestarin luetellessa puutteita, yritin epätoivoisesti kalkyloida päässäni miten paljon enemmän perustaminen tulee maksamaan kuin jo hankkimani puutarhalaatat. Päätin avata viiniputelin tasaamaan verenpainetta. Sikäli kun muistan, aukesi ehkä toinenkin.

Kun sitten olin selvinnyt budjetin tuplaantumisen aiheuttamalta ensijärkytykseltä, roudasin puutarhalaattani varastoon ja pyöräytettiin projekti käyntiin uudestaan. Versiona 2.0, kuten sanonta kuuluu.

Lammin tassu oli pahuksen kätevä ja nopea tapa anturan valuun, kun ei tarvitse mitään purkaa pois valun jälkeen. Ja sitten harkkoja pari rundia, jotta saadaan rossipohjalle kunnollinen tuuletus.

Kuka nyt tällaista pikku vajaa ei itse jaksaisi kasata

Hetken haihattelin ajatusta kasata hirsikehikko itse mutta onneksi, siis isoksi onnekseni, sain taottua itselleni päähän, että nyt tarvitaan konevoimaa ja enemmän kun yksi kynän pyörittäjä. Ikkunattoman takaseinän hirret oli about 7m pitkiä ja 120mm paksuna ne oli aikaslailla painavia.

Jaloin Oy:n (jaloin.fi) tiimi hoiti kehikon pystytyksen aina vesikattoon asti, mikä helpotti ja nopeutti projektia todella paljon. Viikko siinä taisi vierähtää niin oltiin harjassa ja hattu päässä.

DIY-nikkarointia

Itse pääsin keskittymään ikkunoiden ja ovien asentamiseen, terasseihin, rappusiin, lattiaan, kattoon ja maalauksiin samalla, kun Marde vastasi värivalinnoista ja sisustuksesta.

Alakerrassa on kaksi erillistä huonetta, jotka palvelevat lähinnä majoitustarpeita. Lämmitys sähköpattereilla silloin, kun on asukkaita. Yläkerta sen sijaan jätettiin kokonaan avoimeksi tilaksi, joka palvelee majoittumisen lisäksi oikein mukavana ”ateljeena” niin Marden taideharrastuksiin kuin vaikka vaan viinin lipittelyyn palapelin tekemisen lomassa. Yläkertaan laitettiin ilmalämpöpumppu, jolla tilan saa nopeasti lämpimäksi ja kesäisin tarvittaessa viilennettyä.

Vaikka alkuperäinen budu heitti heti alkumetreillä härän pyllyä, oli lopputulos juuri sitä mitä haluttiinkin. Perinteinen, vanhan maatilan pihapiiriin hyvin istuva luhtiaitta, jossa on tilaa riittävästi. Jos jonkun vinkin osaan antaa muille raksaajille niin tee ainakin 30% isompi, kuin alunperin suunnittelet, me tehtiin ja se kannatti koska tyhjä tila tuppaa aina täyttymään.