Saanko esittää tyhmän tyhmän kysymyksen?

Eikö olekin tuttu ja jokapäiväinen kysymys? ”Saanko esittää tyhmän kysymyksen?” Ja ainahan sitä sanotaan, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan. Toki voit kysyä.

Mutta kyllä on. Tyhmiä kysymyksiä saa ja pitää esittää mutta tyhmiä tyhmiä kysymyksiä on hyvä pyrkiä välttämään. Itse olen oppinut tämän asian monen kantapään kautta ja todennäköisesti tänäänkin kaikesta huolimatta tulen sellaisen taas esittämään 🙂

Niin?

Ajatellaan kärjistäen, että ollaan tekemisissä uuden toimialan kanssa, josta et juuri mitään ymmärrä. Kysyt asiakkaalta luvan esittää tyhmän kysymyksen.
Kuvitellaan vaikka täysin kuvitteellinen tilanne, jossa olet tiimisi kanssa tapaamassa optikkoliikkeen omistajaa, jolle olisi tarkoitus myydä uusi kameravalvontajärjestelmä.
Sattuu sitten tiimiin yksi henkilö, joka pyytää saada esittää tyhmän kysymyksen ja siihen luvan saaneena sen sitten esittääkin.
Jos tyhmä kysymys olisi vaikka: ”onko tyypillisempää ostaa linssit valmiiksi hiottuna vai hiotaanko valtaosa täällä myymälän takahuoneessa”, olisi se fiksu tyhmä kysymys. Se näet auttaa siihen saatavan vastauksen muodossa ymmärtämään asiakkaan liiketoimintaa paremmin ja on siten hyväksyttävä.
Saatetaan myös saada jopa myyntiargumenttina kelpaavaa dataa, joka on arvokas lisä myyntiprosessissa, kun edetään hinnanesittämisvaiheeseen.

Itse jos olisin tuossa tilanteessa ollut asiakkaan puolella, olisin jopa laittanut kysyjälle pienen lisäpisteen, koska kysyjä osoitti tyhmällä kysymyksellään yleisivistyneisyyttä ja halua ymmärtää optikkoalaa paremmin. Eikä vain valveutuneisuutta teollisen vallankumouksen tuomasta muutoksesta tällaisenkin liiketoiminnan arkeen vaan ylipäätään ymmärrystä valideista vaihtoehdoista. Kysymys siis oli klassinen fiksu tyhmä kysymys.

Mutta annas olla, jos tiimiläinen kysyykin notta ”eikö ne linssit olekaan lasia, kun eihän lasia voi hioa. Kovaahan se lasi on santapaperin purtavaksi”.
Sepä olisi tyhmä tyhmä kysymys, joka olisi sellainen tyhmä kysymys, joka ei lisää kuvitteellisen yrityksemme painoarvoa ja uskottavuutta asiakkaan silmissä lainkaan. Päin vastoin, pisteet hupenisivat kuin multa sipulipussista.
Se osoittaisi, että tarjokkaan riveissä on yleissivistykseltään täysin uunoja henkilöitä, joten uskaltaako tuollaiselta firmalta mitään tilata.

Rohkenen väittää, että kyse on nimenomaan yleissivistyksestä tai sen puutteesta. On näet niin, että harva ala lopulta pitää yhtään, jos lainkaan rakettitieteen tasoita infoa sisällään. Jopa hämmästyttävän suuri osa on maalaisjärjellä ymmärrettäviä asioita. Ainakin niin pitkälle, että voi esittää fiksun tyhmän kysymyksen.

Muistan taannoisen duunimatkan Berliiniin. Olin suomalaisen firman asiakkaana eli siis kyseisen firman kustantamalla voitelumatkalla.
Saatiin sitten messut kahlattua läpi ja päätimme herrojen kanssa lähteä kävelemään lenkin keskustassa. Itse olin samoja katuja aiemmin tarponut mutta härmän pojille kaupunki oli uusi tuttavuus.
Haluan nyt tässä vaiheessa alleviivata, että kumpikin herroista oli about 40 vuotiaita, eli siis myös DDR-meininkiä oli junnarina televisiosta tullut nähtyä.
Tultiin sitten kuuluisalle Brandenburgin portille ja pähkäilin ääneen kuinka uskomatonta on, että ei-niin-kauan-sitten tässä oli kahden maan muurilla suljettu raja ja läpi ei päässyt kuin kuula päässä.
Toinen herroista tarttui ääneen pohdintaani ja alkoi kysellä lisää. Selkäni suoristui ja koin siirtyväni voitelumatkalaisesta pienen seurueemme matkaoppaaksi. Näin koin kunnes tajusin, että keskusteluun osallistuneen herran kysymykset eivät olleetkaan vain tyhmiä kysymyksiä vaan itseasiassa aika tyhmiä tyhmiä kysymyksiä. Herralle näet tuli täysin uutena tietona sellaiset asiat kuin Saksojen jakautuminen, Berliinin muuri ja taisipa maailmansodan maailmaan laajuisuuskin olla hieman hämärän peitossa. Lähellä olleen Juutalaismuistomerkin suuntaan en tohtinut ruudinkeksijäseuruettani enää johdattaa, koska kysymykset muistomerkin kymmenistä betonipaaseista olisivat potentiaalisesti olleet sysi tyhmiä myös.


Haluan tässä kohtaa muistuttaa vielä lukijaa, että tiedostan täysin oman rajallisuuteni ja kyvykkyyteni laukoa päivittäin umpi tyhmiä kysymyksiä. En siis ole korottelemassa itseäni minkäänlaiselle intelligenssin jakkaralle vaan tämä kirjoittaminen käy erityisen hyvästä terapiasta 😉



Tänään luetaankin Me Naisia, huomenna taas Maaseudun tulevaisuutta ja viikonlopuksi tähtitieteen alkeita.
Meillä kaikilla on kiinnostuksen kohteita mutta niin tärkeää kuin ylipäätään on välillä mennä epämukavuusalueelle, niin kovin tärkeää olisi myös tsekkailla ympäröivää maailmaa 360 asteen perspektiivillä ja omaksua myös aiheita, jotka ei varsinaisesti nappaa kympillä.

Kokeilepas sinä arvon mieslukija seuraavalla kerralla parturissa lukea V8 Magazinen sijaan Me Naisia. Se antaa perspektiiviä keskustella luontevasti myös aiheista, jotka eivät ole välttämättä oman kiinnostuksesi ytimessä mutta saattaa auttaa esittämään fiksuja tyhmiä kysymyksiä.

Ja kokeiles sä nuori aikuinen tsekkailla Suomen Kuvalehden paperiversion sivuja joita ei voi zoomata tai liity vaikkapa Perinnerakentajien faceryhmään. Rekryhaastatteluissa ei varsinaisesti ole haittaa siitä, että pystyy luontevaan small talkiin erilaisten ihmisten kanssa.

Ja sitten koko perhe lukemaan viikonlopun sanomalehti kannesta kanteen ja pohtimaan vaikka pari visaista kysymystä paikallisen kunnallispoliitikon haastamiseksi.

Mun oli aikomus vielä mullistaa maailman tiedeyhteisö laatimalla tyhmien kysymysten määritelmä ja jakaa se mm. seuraaviin alakategorioihin: Fiksu Tyhmä kysymys, Tyhmä Tyhmä kysymys, Retorinen Tyhmä kysymys ja Vilpitön Tyhmä kysymys.
Todennäköisesti puolet tutuista jättää jo muutenkin moikkaamatta näin uunon jutun jälkeen, joten en edes yritä enää jatkaa tämän kirjoittamista.

Nyt alan tavata aamun aviisia 🙂