Tapetti korvaa oudon vaakapuolipaneelin

Aiempi omistaja oli valinnut Tammenmäen saliin perin omituisen ratkaisun, joka koostui kuultovärjätystä vaakapaneelista, tumman ruskeasta lattiasta ja epämääräisestä tapetista. Yhtälö oli synkkä, aneeminen ja kaikin puolin karmean näköinen.
Kolme vuotta sitä jaksettiin katsella, kunnes Marde alkoi aktivoitua vierailuihin perinnetapetteja tarjoilevilla sivustoilla. Sinänsä muuten mielenkiintoista, että kaikki parhaat vaihtoehdot löytyi ruotsalaisten valmistajien valikoimista.

Omituinen vanha vaakapuolipaneeli sai lähteä

Seinät uusiksi
Aikamme pallottelimme salin osalta pystypuolipaneelin ja kokonaan tapetoidun seinä välillä. Joka tapauksessa oli selvää, että vaakapaneelit sai lähteä. Päädyimme koko seinän tapetointiin.

Keittiön ja pienen tuvan puolella ollut oikeaoppinen pystypuolipaneeli sai jäädä odottamaan maalia ja vain yläosat tapetoitiin. Keittiön pienet seinän pätkät maalattiin.
Kun suunnitelma huoneiden värimaailmasta alkoi hahmottua ja tapettivalikoima oli rajattu muutamiin vaihtoehtoihin, joista tilattiin sämppelit, täräytin purkuprojektin käyntiin.

Listat, paneelit ja eteisen epämääräiset levytykset sai lähteä ja tilalle naputtelin erikoiskovan kipsilevyn, jolla luotiin paklauksen myötä tasainen pohja tapetoinnille.

Lattiat hiottiin

Seuraavana vuoroon tuli lattioiden tummanpuhuvan maalin poisto. Hämeenlinnasta löytyi lattiafirma, joka otti projektin hoitaakseen vaikkakin kirosivat jo ennakkoon vanhan vernissapohjaisen maalin tuomia haasteita. Ainakin santapaperikauppiaat kiitti, koska sitä meni ja paljon.

Maalikerrosten alta paljastui upeasti patinoitunut puupinta, joka käsiteltiin Osmo Colorin tammisävytteisellä vahalla kahteen kertaan. Tietenkin, tehtiinhän remonttia Tammenmäessä :-).

Paljastui myös mielenkiintoinen havainto. Lattiat on näet kaikissa huoneissa tasaisin välimatkoin (noin metrin välein) porattu n. 20mm reikä, jotka on sitten tapitettu.
Tammenmäen päärakennus on vuonna 1949 rakennettu rintsikka-tyyppinen, jossa tuvan ja salin kohdalla rossipohja.
Tapit liittyy 60-70-luvun villitykseen, jossa perinteisesti purulla ja kutterin lastuilla eristetyn alapohjan eristeiden painumisen takia puhallettiin täytteeksi nk. ”hölynpölyä”. Se oli ureavaahtoa eli ureaformaldehydia eli vaahtomuovia, joka kääntyi kansan suussa melko nopeasti hölynpölyksi. Eristyskyky oli nykytiedon mukaan olematon, ehkä siitä myös nimi 🙂

Tapettia pintaan

Oma tee-se-itse -aikani oli tämän projektin aikaan sen verran kortilla palkkaduunien takia, että päädyttiin ottamaan tekijät ruokakunnan ulkopuolelta. Tapetointiin ja maalaukseen valikoitui vanhempi ammattikunnan edustaja. Mestari sai kuin saikin jokaisen puskusauman kohdalleen ja lopputuloksen mitä parhaimmaksi vaikka hänen habitus otsalla ja nenällä saman aikaan olevista maalin laikkuisista lähi-, kauko- ja suojalaiseista ei varsinaisesti luonut kuvaa priimalaadun taitajasta 🙂

Listat kruunaa teoksen

Yllättävää kyllä, projektin ylivoimaisesti työläin ja tyyrein vaihe oli listoitus. Haluttiin, että listoista ei pihistellä vaan käytetään massiivipuuta ja leveitä muotoja. Jokioisista asti piti hakea listoitusporukka, joka tekikin yli viikon töitä mutta se ehdottomasti kannatti. Tapetit pääsee oikeuksiinsa aivan toisella tavalla tyylikkäiden listojen kanssa.

Katto saa jäädä

Alkuperäinen tummaksi patinoitunut katto haluttiin säilyttää sellaisenaan, tuomaan lämpöä ja muistuttamaan ajasta, jolloin paneelit naulattiin 4″ käsittelemättömillä nauloilla keskeltä paneelia.

Loppusilauksena vielä vetäistiin leivinuuniin uusi maali pintaan ja sitten eikun juhlat pystyyn.

Lopputulos oli juurikin sitä mitä lähdettiin hakemaan.

Hölynpölystä osui silmään asiantunteva kirjoituskin: https://blogit.ksml.fi/pyoraileva-toimistorotta/rakennustekniikan-kukkaset-ureavaahto/?

Jakoja peliin: