Tähän vuoteen liittyy poikkeuksellisen paljon webinaareja ja livetyksiäkin, joissa olen saanut kunnian jakaa omia kokemuksiani yrittäjänä. Inspiroivia HHJ-kurssien puheenvuoroja, yrittäjätilaisuuksia ja tilaisuuksia yrittäjyyttä suunnitteleville kuin myös niille, joilla exit-siintelee mielessä.

Aloitan usein presen tuolla otsikkokuvan selkäpiitä karmivalla toteamuksella ”Et voi tietää mitä et tiedä”.

Kysehän on universaalista ilmiöstä, joka on läsnä aina. Helppoa olisi, jos lottopallot näkisi jo Veikkauksen etkoilla tai että tiedät etunäön keinoin kerkiääkö vielä paahtaa risteyksen yli hieman hailakoilla vihreillä, ennen kuin jeparit tulee pillit päällä perään.
Tämä on arkea ja tylsää olisi, jos ei tällaista arvoituksellisuutta kuuluisi arjen pyörteisiin.

Mutta istupas firman kulmahuoneessa tai hallituksessa nuijimassa miljoonapäätöksiä leikkauksista tai investoinneista ja samalla tiedät että et tiedä mitä et tiedä. Huono päätös näet pistää sinut moneen vastuuliekaan, jossa killut eikä auta vaikka kuinka selität päätöksentekohetken tiedottomuutta. Et vaikka nigerialaisen prinssin faksi olisi tilinumeroineen vielä tallella.

Etenkin Kauppakamarin HHJ-kurssit ovat erityisen herkullisia paikkoja revitellä tämän aiheen tiimoilta. Monta tulee myös artikkelia mieleen, joissa tyhmyyttään tai sinisilmäisyyttään hölmöjä päättänyt päättäjä selittelee iltapäivälehden lööpissä tuulettimeen iskenyttä shit stormia. Vaan kun ei auta selittely, jos päätös on jo nuijittu. Se on se osakeyhtiölaki sellainen veijari, että hallituksessa vastaat omalla pussillasi ja istut kakkua omalla kankullasi jos niikseen tulee.

Matkan varrelle on osunut erittäin erilaisia hallituksia, joissa olen ollut ripittäytymässä ja usein myös nuijaa heiluttamassa. Tärkeää on ymmärtää vailla sinisilmäisyyttä, että aina on viestin tuojalla oma lehmä ojassa ja viesti muotoillaan mieluusti omien intressien mukaisesti. Enkä nyt puhu mistään valehtelusta, joka on oma lukunsa vaan siitä miten monella eri tavalla saman asian voi nähdä.

Ajattelepas kuinka monesti olet kaverin kuulut kehuvan ohi kaahaavaa vanhaa raaseria kerrassaan upeaksi ilmestykseksi, kun itse ihmettelet itseksesi miten sellainen romukasa ylipäätään voi enää liikkua omin avuin.
Tai niistä elämänsä kauneimman tai komeimman rakkauden kohdanneista, kun ensi kertaa hilataan näytille…

Niin se vaan on, että kauneus on katsojan silmissä. Mutta sama pätee siihen minkä värisillä laseilla väsäät raporttia pomolle tai hallituksen tarkasteltavaksi.

Tämä Fingerporin elämänkoulun strippi kertoo oikeastaan kaiken. Ei ole väärin tai vale nähdä neljä tähteä ja raportoida siitä, siinä missä on vielä vähän enemmän oikein nähdä minkä peitetyn voimasanan arvostelun tähdet peittääkään.

Tätä tarkoitan sillä tuskalla mitä me kaikki tahoillamme, kotona, koulussa, duunissa ja harrasteissa joudutaan jatkuvasti mutustelemaan ja arvioimaan oliko tässä kaikki vai tiedänkö mitä en tiedä. Kyllä ei ole hyvä olla tietämättä kaikkea!