Sain tänään eräältä yrittäjältä puhelun.
Puhelu alkoi jota kuinkin näillä sanoilla: ”Minä en näistä digihommista mitään ymmärrä, se on teidän propelipäiden juttuja mutta meidän nettisivuille pitäisi saaha meidän uusi kone näkyviin. Se maksoi miljoonan.”
Sitten kuulin kattavat tekniset speksit kyseisestä laitteesta, jossa oli varmaan älyä ja keinoälyä pienen kylän verran. Mutta se ei ollut digihommia, koska sillä taivutetaan rautaa.
Samanlaisia kommentteja kuulee hämmentävän usein. Olen taipuvainen ajattelemaan, että me digialalla olevat olemme onnistuneet erittäin tehokkaasti mystifioimaan alamme, koska mitään niin kovin mystistä ei tähänkään liity.
Sanoisin, että digiala on epäonnistunut fataalisti omassa kerronnassaan, koska se edelleen koetaan niin vaikeatajuisena, että perusyrittäjä mieluummin nostaa heti kädet pystyyn.
Vaan muistatko joskus kuulleesi, että putkiasennus-, maalaus-, nuohous tai vaikkapa maanrakennuspalveluista todetaan mitään vastaavaa? Päin vastoin, jokaisella isännällä on näkemys näihin nk. ”normaaleihin” asioihin puhumattakaan pyytämättä jaettavista ohjeista ja vinkeistä. Traktorissakin on nykyään prosessoritehoa ennemmän kuin takavuosien pöytäkoneessa, vaan eipä ole digijuttu vaan traktori.
Herää kysymys, voiko tässä digialan liiallisessa mystifioinnissa myös piillä liiketoiminnallisia riskejä?
Ajatellaan päättäjää tai yrittäjää, jonka jo lähtökohtaisesti ilmoittaa ettei tule yrittämäänkään ymmärtää mitään näistä foliohattuhommista. Kyseinen päättäjä mitä ilmeisemmin kuitenkin käyttää paljonkin erilaisia digitaalisiapalveluita CNC-koneista taloushallintoon ja verkkosivuihin tai älytraktoreihin.
Mutta jos on kyse ohjelmistosta tai vaikka vaan nettisivuista, eli jostain mitä ei voi käsin kosketella niin ulkoistus nuorempien huoleksi käy hetkessä.
Olen itse johtajana ja rahakirstun vartijana pyrkinyt aina siihen, että ymmärrän mistä olen päättämässä. Suoraan sanoen kylmäisi aika tavalla, jos joutuisin tekemään päätöksiä täysin jonkun toisen näkemykseen luottaen vailla pienintäkään hajua mistä on kyse. Eikä kyse ole luottamuksen puutteesta vaan enemmänkin siitä, että johtamisfilosofiani on aikas lailla hands-on. Sitä myös kontrollifriikkiydeksi kutsutaan 🙂
Aika monissa firmoissa on se tietokoneiden päälle ymmärtävä, pelikonsolien keskellä varttunut siskon poika tai vastavalmistunut diginatiivi Jenni-Kalle, jolle vaikkapa verkkosivuston hankintaan liittyvät päätökset helposti ulkoistetaan. Verkkosivuston, joka voi olla super-tärkeä osa koko yrityksen olemassa oloa!
Kyse voi olla tuhansien eurojen investoinnista, jonka päätös sysätään liiketoiminnasta vain lyhyellä kokemuksella ymmärtävälle henkilölle digi-teeman takia.
Tahdon uskoa, että tilanne tulee ajanoloon korjaantumaan, kun enemmän tietokoneajalla varttuneita henkilöitä siirtyy päättäjiksi. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että pelikonsolien loisteessa varttunut diginatiivi ei ole yhtään sen parempi kuin Pertti 62v tekemään päätöksiä ellei kunkin yrityksen liiketoiminnan lainalaisuudet ole selvillä ja se mitä säästöjä ja tehokkuuden lisäystä uusi digi-investointi tuo tai miten se edistää pääsyä firman seuraavaan tavoitteeseen.