Tekoäly on samaan aikaan valtava mahdollisuus ja yhteiskunnallinen riski

Tekoälystä puhutaan tällä hetkellä lähes kaikkialla. Samalla keskustelu tuntuu jakautuvan kahteen ääripäähän. Toisessa tekoäly nähdään lähes rajattomana tehokkuuden ja tuottavuuden lähteenä. Toisessa se näyttäytyy uhkana työpaikoille, yhteiskunnalle ja jopa ihmiskunnan tulevaisuudelle.

Todellisuus on todennäköisesti jotain näiden väliltä.

Viime viikolla Helsingin Sanomien Visio nosti esiin kiinnostavan havainnon Boston Consulting Groupin raportista: vain kolme prosenttia suomalaisjohtajista arvioi, että tekoälyinvestoinnit olisivat tähän mennessä tuoneet merkittävää taloudellista tuottoa.

Samassa yhteydessä raportti nosti esiin myös toisen olennaisen havainnon. Suomessa yritykset investoivat tekoälyyn usein väärästä päästä. Rahaa käytetään työntekijöille annettuihin valmiisiin tekoälysovelluksiin – kuten ChatGPT:hen, Copilotiin tai Claudeen – kun taas liiketoimintaprosessien uudistamiseen investoidaan selvästi vähemmän. EU:ssa suhde on lähes päinvastainen.

Samassa yhteydessä raportti nosti esiin myös toisen olennaisen havainnon. Suomessa yritykset investoivat tekoälyyn usein väärästä päästä. Rahaa käytetään työntekijöille annettuihin valmiisiin tekoälysovelluksiin – kuten ChatGPT:hen, Copilotiin tai Claudeen – kun taas liiketoimintaprosessien uudistamiseen investoidaan selvästi vähemmän. EU:ssa suhde on lähes päinvastainen.

Tämä on tärkeä huomio. Pelkkä työkalu ei muuta liiketoimintaa. Muutos syntyy vasta, kun teknologia kytketään prosesseihin, toimintamalleihin ja johtamiseen.

Työ muuttuu nopeammin kuin ehkä haluamme myöntää

Samalla kun yritykset pohtivat tekoälyn hyödyntämistä, sen vaikutukset työelämään alkavat jo näkyä. Toinen lukemani Helsingin Sanomien artikkeli tällä viikolla käsitteli lakialaa. Lakimaailman tekoälytyökalut kehittyvät nopeasti, ja monet rutiinitehtävät voidaan jo nyt automatisoida. Ei ole mahdoton ajatus, että osa niistä töistä, joita tänään tekevät vastavalmistuneet juristit, hoituu tulevaisuudessa pitkälti tekoälyn avulla.

Tämä ei koske vain lakialaa. Samanlaisia kehityskulkuja näkyy markkinoinnissa, analytiikassa, ohjelmistokehityksessä ja monilla asiantuntija-aloilla.

Olin tällä viikolla tilaisuudessa, jossa Elina Bono NitroAIMilta esitteli, mitä AI-agenteilla voidaan jo nyt tehdä markkinoinnissa. Monet toimistot ja markkinoinnin tekijät ovat ottaneet nämä työkalut käyttöön nopeasti, ja niiden kyky tuottaa tehokkaasti laadukasta, jopa luovaa sisältöä ja esimerkiksi markkina-analyysejä on jo nyt erittäin vaikuttava.

Teknologinen muutos ei siis ole enää teoreettinen. Se tapahtuu nyt.

Johdammeko enää ihmisiä vai agentteja?

Puhuin tällä viikolla myös LAB-ammattikorkeakoulussa opiskelijoille johtamisesta. Kerroin siellä, että meidän omassa kahden hengen yrityksessämme johdamme nykyään usein enemmän tekoälyagentteja kuin ihmisiä.

Tämä herätti opiskelijoissa välittömästi kysymyksen: ”Onko kaikkien yritysten pakko käyttää tekoälyä?”

Vastasin rehellisesti niin kuin itse ajattelen: ”Kyllä.”

Ei siksi, että tekoäly olisi automaattisesti ratkaisu kaikkeen. Vaan siksi, että jos yritys ei ymmärrä, mitä tekoälyllä voidaan tehdä, joku muu ymmärtää. Ja pahimmassa tapauksessa tuo joku muu rakentaa kokonaan uuden liiketoimintamallin ja muuttaa toimialan pelisäännöt. Historia tuntee tällaisesta disruptiosta lukuisia esimerkkejä.

Samalla tämä herättää myös vaikeamman kysymyksen: mitä tapahtuu nuorille työmarkkinoilla?

Olen yhtä aikaa innostunut tekoälyn mahdollisuuksista ja aidosti huolissani siitä, mitä se tekee työelämän rakenteelle.Perinteisesti työurat ovat alkaneet harjoittelujen, opinnäytetöiden ja ensimmäisten junioriroolien kautta. Niissä opitaan ammatti, yrityksen toimintatavat ja työelämän pelisäännöt.

Mutta mitä tapahtuu, jos juuri nämä ensimmäiset työtehtävät automatisoituvat?

Samalla yritykset toivovat yhä useammin, että vastavalmistuneilla olisi vahva teknologinen osaaminen ja kyky käyttää uusia työkaluja sujuvasti. En kuitenkaan ole täysin varma, onko tämä muutos vielä täysin sisäistetty oppilaitoksissa. Tässä kohtaa kysymys ei ole enää vain teknologiasta ja sen hyödyntämisestä. Se on koulutuspolitiikkaa, työmarkkinoita ja yhteiskunnallista rakennettamme koskeva iso ja vaikea kysymys.

Tekoäly ei tuo vain tehokkuutta – vaan myös uusia riskejä

Keskusteluun kuuluu myös kolmas näkökulma, tekoälyn tuomat riskit. Ulkoministeri Elina Valtonen nosti hiljattain esiin kolme huolta tekoälyn kehityksestä. Ensimmäinen liittyy työmarkkinoihin ja tulonjakoon. Toinen tekoälyn rooliin geopoliittisena välineenä suurvaltojen välisessä kilpailussa. Kolmas, ehkä kaukaisimmalta kuulostava, liittyy siihen, että tekoälyn kehitys voisi joskus karata ihmisen hallinnasta.

Vaikka viimeinen kuulostaa helposti science fictionilta, kaksi ensimmäistä ovat hyvin konkreettisia jo nyt. Lisäksi on arjen tasolla näkyviä ilmiöitä: huijaukset, deepfake-videot ja disinformaatio lisääntyvät nopeasti. Yhä useammin on vaikea arvioida, mikä on totta ja mikä ei. Jo nyt sosiaalisessa mediassa tapahtuvat huijaukset ovat tätä päivää ja on arvioitu, että joka 10. mainos on huijaus.

Olin kuuntelemassa viime kuussa Jyyväskylän yliopistonväskylän yliopiston esitystä informaatiovaikuttamisesta liiketoiminnan näkökulmasta. Dominic Saari nosti esiin karun luvun: maailmassa on sivustoja, jotka tuottavat jopa 3,6 miljoonaa feikkiä uutisartikkelia vuodessa pelkästään tekoälyjen kouluttamistarkoituksessa. Tämä tarkoittaa, että meidän on pakko pitää huolta oman yrityksemme tai organisaatiomme diginäkyvyydestä verkossa, koska tekoäly ei erottele, mistä se tietonsa hakee. Jos se ei löydä tietoa virallisista lähteistä, esimerkiksi juuri niiltä verkkosivuilta, hakee se informaation vaikka keskustelupalstoilta. Tekoäly priorisoi volyymia, ei laatua. Tämä tarkoittaa, että ihmisten kyky kriittiseen ajatteluun ja lähdekritiikkiin on tärkeämpää kuin koskaan. (Myös tästä Elina Bono puhui puheenvuorossaan.)

Mahdollisuus, johon kannattaa tarttua

Kaikesta tästä huolimatta en ole halua olla liian pessimistinen, koska se ei kuulu perusluonteen piirteisiin. Suomi on pk-yritysten maa. Ja juuri pk-yrityksille tekoäly tarjoaa valtavan mahdollisuuden. Oikein käytettynä se voi auttaa yrityksiä toimimaan tehokkaammin, analysoimaan dataa paremmin ja kehittämään uusia palveluita nopeammin kuin aiemmin.

Mutta tämä ei tapahdu itsestään. Se edellyttää, että yritykset ottavat tekoälyn perusteet haltuun. Että johto ymmärtää sen mahdollisuudet ja riskit. Että organisaatiot uskaltavat kokeilla ja oppia. Ja samalla meidän täytyy yhteiskuntana huolehtia siitä, että muutos tapahtuu hallitusti. Tekoäly on samaan aikaan valtava mahdollisuus ja todellinen yhteiskunnallinen riski.

Juuri siksi meidän ei pitäisi suhtautua siihen joko pelolla tai sokealla innostuksella. Tarvitsemme molempia, sekä rohkeutta hyödyntää uusia mahdollisuuksia ja viisautta ymmärtää niiden seuraukset.

Ja ehkä joskus on hyvä myös sulkea kone ja unohtaa digitaalinen maailma hetkeksi.